Ainiin..

Linkkaatteko tämän blogin mieluummin vaikka blogin nimellä kuin minun nimelläni. :)

Nilkkailua 2

Olin ortopedilla joka passitti magneettikuviin. Kuvista ei löytynyt mitään. Sain lähetteen fysioterapiaan harjoitteita saamaan. Särkylääkekuurin ja levon jälkeen nilkka poksuu edelleen. Fysioterapeutti mobilisoi nilkkaa ja totesi, että ei auta. Poksuminen ei muutu mihinkään. Harjoitteita ei määrännyt, koska oli sitä mieltä että niistä ei ole apua. Kipeyttää nilkaa vaan lisää. Nilkka poksuu jonkun muun liikuttaessa sitä. Ja liikuttaessa ihan mihin suuntaan tahansa. Ongelma ei ole jänteissä tai lihaksissa.

Nyt minä siis syön viikon lisää särkylääkettä, saan tanssia kunhan ei vielä balettia. Muutaman viikon päästä voin aloittaa pikkuhiljaa baletin. Soittaa pitää ortopedille uudestaan jos nilkka kipeytyy. Fysioterapeutti arveli, että todennäköisesti tilanne tulee vastaan jo parin viikon päästä. Sama juttu jos tekisin harjoitteita. Puhui jostain kalvosta, joka ei näy magneetissa.

Ortopedini ja fysioterapeuttini ovat eri mieltä. Kumpaa sitä nyt uskoisi. Enemmän uskottavalta kyllä tuntuu fysioterapeutti, joka on nilkkaa tutkinut 2x 45 min monin eri tavoin kuin lääkäri, joka on nilkkaa tutkinut 8min + 2min. Olkoonkin, että lääkärin arvion tukena on magneettikuvat.

Puh

Kirje

Työpäivä alkoi tänään kovin hymyssä suin.

Avasin seitsemältä aamulla päiväkodin oven ja poimin postilaatikosta tipahtaneen lappusen. Vein vaatteet kaappiin ja ryhdyin avaamaan paperia. Siinä luki isoilla kirjaimilla päiväkodin nimi ja minun nimeni. Paperiin oli piirretty tyttö ja toiseen laitaan sormuksin koristettu käsi. Muu tila oli täytetty siististi kirjotetuilla numeroilla ja isolla kasalla laskutoimituksia (4-2=2 jne). Paperi oli kirje yhdeltä minun viime vuoden eskariltani. Kiinnitin sen kaappini oveen. Iltapäivällä rustailin tikkukirjaimilla tavuttaen kirjeen, jonka taittelin ja piirtelin sitten kirjekuoren näköiseksi osoitteineen ja postimerkkeineen. Meinasin viedä sen huomenna vastauksena postilaatikkoon kun tyttö asuu 100 m päässä päiväkodista.

Omia ajatuksia

Onpas kivaa. Tänään mietiskelin bussissa ihan vaan omia ajatuksia.
Bussimatkat töihin ja töistä ovat olleet koko työurani ajan hetkiä, jolloin ehdin olla itseni kanssa; Miettiä, haaveilla, pohtia vaikeita ja saada asioista otetta. Olen tykännyt tuosta pysähtymishetkestä joka päivässä. Viime aikoina, vaihtelevasti reilun puolen vuoden ajan bussimatkat ovat olleet ahdistavia. Vaikeat ja ahdistavat asiat ovat pyörineet päässä noidankehää ja siihen ei ole auttanut kirja tai musiikki tai vakaa päättäminen. Tänään, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mietiskelin tanssiprojektia ja suunnittelin kuinka omaa roolia siinä ryhtyisi työstämään. Ihan huomaamatta. Jäi hyvä mieli.

Lainakissu

seikkailee ympäri kämppää ja nuuhkii asioiden kummallisuuksia.
Pörröisissä otuksissa on jotakin rentouttavaa. Kiva kissu.

Tällä hetkellä elämän päätavoite on olla ajattelematta yhtään mitään.
Aamuisin on aika vaikeaa päästä ylös sängystä. Pienet asiat tuntuvat isoilta. Töihin ei tekisi mieli lähteä, mutta toisaalta töissä on kiva olla, koska pääsee täysin toiseen maailmaan.