että tarvitaan vain muutama harmaan sateinen syksypäivä, niin mieliala tipahtaa polven korkeudelle?
Mikään ei ole sen huonommin kuin kuukausi sitten, mutta mieliala on ihan erilainen. Onneksi ikä teettää sen, että tunnistaa olon johtuvan ihan vaan valon määrästä. On kivaa, ettei ole koko syksyä ja talvea vakuuttunut siitä, että koko maailma vihaa. Mieli on matala, mutta ei oikeastaan ihan niin matala kuin vielä viime syksynä ja aiemmin. Jostain on tullut luottamus, että minullakin on oma paikkani tässä maailmassa ja välittävät ihmiset on olemassa.
Silti hoitona tällä hetkellä kirkasvaloa ja hyvää kahvia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment