Nilkkailua 3

Kävin toisella ortopedilla melkein kuukausi sitten.
Ortopedin kertoma on vaatinut sulatteluaikaa. Ortopedi oli kovasti mukava ja asiantunteva ja oli erikoistunut nilkkoihin ja hoitanut paljon tanssijoita. Hän selitti miksi oli mitäkin mieltä nilkastani. Toisin kuin ensimmäinen ortopedi, joka olis sitä mieltä että fysioterapiaharjoitteilla nilkka saataisiin kuntoon, tämä totesi, että ei fysioterapia nilkkaani mitään auta. Nilkka linjaa ihan oikein (niin kuin fysioterapeuttinikin sanoi). Kuvissa nilkan luut ovat puhtaat ja mitään poksumiselle selittävää tekijää luissa ei näy. Nilkan takaosassa on alue, joka on vaikeasti tulkittavissa, mutta on ihan normaalin rajoissa. Poksumisen syynä on ortopedin mukaan jänteiden liian ahtaat tupet ja/tai kulkuväylät nilkoissa. Poksuminen on yleensä kivutonta, mutta minulla se jostain syystä ärtyy nopeasti kipeäksi. Elleivät oireet pahene, ei ole mitään syytä tähystää nilkkaa.

Tanssia saan harrastaa niin paljon "kuin viitsin itseäni kiusata". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että balettia en tanssi enää koskaan. Puolentunnin nilkan ojentelu ärsyttää sen niin kipeäksi, että sillä ei tunnu hyvältä kävellä, siinä missä kansantanssin jälkeen nilkka palautuu seuraavaksi päiväksi "normaaliksi" ja sillä pystyy kävelemään normaalisti heti tanssin jälkeen. Ortopedi kehoitti laittamaan nilkkaan kylmää ja nostamaan sen koholle joka tunnin jälkeen. Loppuelämäni.

Lausunto tuntuu tuomiolta. Tämä on jotain, mikä pakottaa muuttamaan elämästäni ison osan totaalisesti. Toisaalta tiedän ja osaan nyt vähän ajan päästä myös hahmottaa sen oikeasti, että pahemmin olisi voinut käydä. En joudu lopettamaan tanssia kokonaan. Kuitenkin harmittaa se, kuinka ortopedille (ja itseasiassa molemmille ortopedeista) ei tuntunut vamma merkitsevän mitään kun en tehnyt tanssia työkseni. Tämä jälkimmäinen oli ymmärtäväinen ja mukava, mutta selitti vertailukohteena minulle edellisestä potilaasta, joka oli tanssija ja joutui pitkälle sairaslomalle kuulostaen siltä, että minä suren turhista. Olen samaa mieltä, että rajanveto riippuu vaivasta ja elämäntilanteesta ja että minun nilkkaani ei ehkä kannata tähystää, koska selitys näyttäisi olevan rakenteessa (elleivät oireet pahene selkeästi, kuten ortopedi sanoi). Mutta ei se silti ole minulle merkityksetöntä, että en pysty koskaan enää tanssimaan balettia. Jostain syystä se on ollut iso osa minua. Jotain mitä
Minä Teen.