Mistä aina

tulee niskaan kurjuus olot? Tänäänkin maailma on ihan ok ja hyvin, mutta se tuntuu kurjalta. Onko se jokin aivotoiminnan epätasapaino (tai tasapaino), että joskus vaan tuntuu kurjalta vaikka ei ole syytä. Vai onko se jokin alitajunnan reagtio johonkin satunnaiseen tapahtumaan, mitä tietoinen mieli ei vaan yhdistä. Olisi tänään mieli tehnyt jäädä nukkumaan koko päiväksi.

Jostain oudosta syystä

tuntuvat villakoirat tykkäävän asunnostani. Kolme päivää siivoamisen (jopa lattioiden pesun) jälkeen ne hiipivät koloistaan ja huutelevat keskeltä lattiaa iloisesti.

Loma on taivaallinen asia myös siitä, että ehtii siivoamaan. Tyttöjen illan tiskit tosin tuli tiskattua vasta tänään. Tyttöjen iltana oli kovasti kivaa. Meitä oli täällä viisi naista ja useita skumppapulloja yhdeksän tunnin ajan. Aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä kello oli neljä yöllä. Oli valtavan kivaa ehtiä höpöttämään ja vellottamaan keskustelunaiheita ja vaahtoamaan asioita, vaikka perinteisiä tyttöjeniltaaiheita (miehet, meikit, vaatteet..) ei ollutkaan maisemissa.

Nyt se loma alkoi.
Taivaallista. Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Ohjelmassa koomausta ja mitääntekemättömyyttä. Ainakin ensimmäisen viikon verran.
Lepo!

Miksi maailma on usein vaan niin vaikea?

Taasko maanantai ja sataa samaa rataa
viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa
taasko maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan
sortuu syviin vesiin katoaa

Miksei loma jo tule

Joskus elämä on itkettävän ylitsepääsemättömän pelottavaa.

Pelottaa se, että optimismi loppuu. Pelottaa, että jossain pisteessä en jaksa enää yrittää, että en jaksa enää uskoa. Pelottaa, että siitä ei ole enää paluuta. Pelottaa, että optimismiin ei voi sen jälkeen enää palata. Pelottaa mitä maailma sen jälkeen on. Mitä sitten on kun voimat loppuu?

Joulu

Joulu on suoritettu.
Olen pohdiskellut viime päivinä joulun -tai lähinnä joulun aikaan suoritettavien rituaalien järkevyyttä.

Nro 1 Perhejuhla
Äitiä on mukava nähdä ja tykkään äidistäni oikeasti kovasti. Meidän elintapamme vaan ovat kovastikin erilaiset ja muutama päivä kahdestaan samassa kämpässä alkaa käydä hermoille. Äidistä yhdessä tekeminen olisi saman telkkariohjelman katsominen tai samaan aikaan kirjan lukeminen (ilmeisesti). Minä taas harvemmin haluan katsoa niitä ohjelmia telkkarista, joista äiti pitää ja mieluummin juttelisin tai tekisisn jotain yhdessä. Ja minä olen tottunut olemaan päivän aikana selvästi sosiaalisempi ja aktiivisempi kuin äiti, jolle riittää päivän sisällöksi kirjan lukeminen.

Nro 2 Lahjat
Sain joululahjaksi taas kovasti tavaraa, millä en vaan tee mitään. Tuntuu järjettömältä, että ihmiset käyttävät rahaa esim. ostaakseen minulle lumiukko-kuusenkoristeita. Tai kaulakorun, jota en voi kuvitellakaan laittavani kaulaani (harvemmin muutenkin käytän kaulakoruja). Arvostan kovasti muistamista. Sitä, että tätini on nähnyt vaivan hankkiakseen ne lumiukot ja paketoidakseen. Mutta eikö yhtähyvin olisi voinut vaikka paketoida kortin, jossa lukee vaikka että sinä olet kiva. *materialismi allergia*

Nro 3 Jouluruoka
Suomalainen jouluruoka on ihan hyvää. Ei mitenkään mielestäni parasta juhlaruokaa maailmassa tms. mutta ihan hyvää. Mutta miksi ihmeessä sitä pitää sitten tehdä niin paljon, että kun päästää laatikoiden pohjalle asti tai kinkun luuta kaluamaan niin jouluruokaa valuu korvistakin ulos. Eikös sitä voisi syödä vaan silloin jouluaattona ja mahdollisesti joulupäivänä ja sitten suosiolla tehdä jotain muuta ruokaa?

No joo. Tämä joulu on mennyt ehkä vähän hassusti päin. Ensijouluna voisi olla jotakin muuta. Kyllä joulu oikeesti on kumminkin ihan jees.